Harmaja

Hän Tanssii Kevein Askelin

Harmaja
Minä tulen pohjoisesta, luota valon taivaiden.
Sieltä, missä yö ja päivä muistuttavat toisiaan.
En surun kanssa kulje, vaikka vaivoin kuljenkin.
On rinnassani riemu, siitä laulaa tahtoisin.
Vaan lauluun suru leimansa lyö.

Hän tanssii kevein askelin, kuin leijaillen.
Matkalla uneen uudelleen ja valkeuteen.

On nimelläni kaiku perin tummansävyinen.
En ole osa puheita, en aihe mieluinen.
Kuin kaamos tulen hiljaa, tuulen lailla yllättäin.
Olen vierelläsi viimein, et yksin tähän jää.

Hän tanssii kevein askelin, kuin leijaillen.
Matkalla uneen uudelleen ja valkeuteen.
Hän tanssii kevein askelin, kuin leijaillen.